Muistoissamme | rai-ramin

Hilma s. 29.1.2009 k. 6.10.2016

Moonika Saules Miestas

Hilma oli syntynyt Liettuassa ja alun alkaen tuli meille sijoitukseen, josta sopimuksen täytyttyä, hänestä tuli kasvatustyöni alku. Perheemme mummokoira, joka oli hellyydenkipeä kaikkien kaveri, josta tarvittaessa löytyi tulta ja tappuraa. Toimi myös lempeänä mummona lapsenlapsilleen ja opetti koiranelämän perusteita tiukkaan tapaan.

Hilma oli minun aikuiselämäni "the koira".

Hilmalta löytyi nisäkasvain elokuussa 2016 ja vain muutama kuukausi myöhemmin jouduin luopumaan rakkaasta kovan onnen koirastani. Hilma koki elämänsä aikana monet murheet ja pahimpana tapauksena vuonna 2013, jolloin joutui ison koiran riepottelemaksi vakavin seurauksin. Kaikesta Hilmukka selvisi sitkeydellään. Loppuun asti Hilma oli varsin topakka ja piti sairautensa piilossa mahdollisimman pitkään.

Ikävä on suunnaton!

"Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
oli siellä paikka meillä jokaiselle,
mitään et pyytänyt kaikkesi annoit,
meitä aina muistit huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa
surun raskaan hiljaa kantaa"

-tuntematon

Hilda s. 4.11.2012 k. 26.10.2020

Rai-Ramin Hilda

Ensimmäinen oma kasvattini

Hilda oli minun varjo. Aina mukana kaikessa. Usein puuttui kaikista kuvista, koska kulki aina minun jalan vieressä, mutta aina "uhan" ilmestyessä sinkosi eteen valmiina toimimaan. Hilda toimi minun apuna toisten koirien luonteiden tulkitsemisessa. Pystyin lukemaan uusista koirista Hildan toiminnan mukaan millainen kaveri meillä on vastassa. Kertaakaan ei Hildan vaisto pettänyt. Hilda oli myös peräänantamaton käytöspoliisi ja toimi täysin minun ajatuksien mukaan komentaen kakarat ruotuun, jos huomasi minun ärsyyntyvän jonkun toiminnasta. Koira joka oli kuin minun ajatus. Helppo koira jolle ei tarvinnut rautalankaa eikä sirkustemppuja.

Hildalle tuli akuutti glaukooma joka vei ensin toisen silmän ja vain reilun kuukauden myöhemmin tuli rytisten myös toiseen silmään. Hilda lähti saappaat jalassa loppuun asti minulle häntäänsä heilutellen.

Hilda jätti jälkeensä järjettömän suuren aukon.

Suunnattomasti kaivaten rakasta sielun siskoani. Toivunkohan tästä koskaan.

Monty 21.5.2019 k. 3.12.2021
Montabelo
Monty oli lähtöisin Liettuasta.

Monty oli luonteeltaan iloinen touhottaja ja joka paikassa mukana. Rakas touho joka kerta luuta esittelemässä vieraille ja omalle väelle, kun kotiin tultiin. Sutkahti nopeasti kainaloon sohvaan, vaikka hetkeä aikaisemmin olisi se kielletty. Nopea liikkeissään ja oikea klowni tempuissaan. Aivan rakastettava suhari. Oli aina kiinnostunut uusista pennuista. Odotti aikaa, että pääsee pentuja nuuhkuttamaan kunhan emot sallii. Kokeili moneen kertaan joko nyt. Leikitti pentuja niiden kasvettua. Koira joka teki ensin ja mietti vasta sitten, jos sittenkään. Hyväntahtoinen höppänä.

Montyn luusto oli valitettavan viallinen. Selkä ja lonkat todella surkeat. Kivut tekivät Montysta arvaamattoman ja viimeisen kahden kuukauden aikana lauman kaikki muut saivat kokea erittäin epämiellyttäviä, kivuliaita ja väkivaltaisia hyökkäyksiä. Pahimmat puremat sai Onslow, jonka jalkoja paikattiin puremista useaan kertaan ja Ese, jonka pahimpana vammana korva jouduttiin operoimaan eikä siitä koskaan tule enää nättiä korvaa. Sekä ne lukemattomat muut puremahaavat, joita kaikki saivat osakseen. Mahtava koira, joka ei mahtanut kivuilleen mitään.

Eläinlääkärin kanssa keskustelemalla tulimme tulokseen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästää Monty pois. Kuukausi meni, että pystyin tämän tänne kirjoittamaan. Sen verran tiukkaa tekee Montysta luopuminen. Nuori koira ja valtava suru siitä, miten voi koiran terveys olla noin surkea. Vahva osoitus taas siitä, mikä merkitys niillä jalostuskoiran terveystutkimuksilla oikein on. Liettuassa ei tutkita koiria juuri ollenkaan ja varsinkaan luustokuvia siellä ei oteta, joten hankinnan joudut tekemään luottaen vain hyvään tuuriin ja kasvattajan rehellisyyteen. Montyn kasvattajan vastaus Montyn luustokuviin oli, että rodulle tyypillisiä muutoksia ja siinä se. Tuskin tekee mitään seuraavankaan kasvattamansa pentueen kohdalla. Rodulle tyypillisiin muutoksiin pystyy vaikuttamaan. Montyn muutokset olivat ne pahimmat mahdolliset eikä niille ollut mitään tehtävissä. Kivannäköinen koira jota olisi rajojen takana näyttelytetty hakien kaikki mahdolliset tittelit ja sen jälkeen pentuja tulemaan. Olen niin vihainen siitä, miten epäreilu elämä voi olla.